Urheilijan ja aktiiviliikkujan some – leuhotusta vai fiilistelyä?

Keskustelin muutama päivä sitten kahden ystäväni kanssa ihmisten treenipäivityksistä somessa. Ystävieni mielestä moni kokee kavereiden lenkkipäivitykset ahdistavina ja riittämättömyyden tunnetta lisäävinä. Heille  merkitykselliset treenit eivät saa peukkuja ollenkaan: pitäisi olla vähintään kolmen tunnin metsälenkki, puolimatkan triathlon tai maraton, ennen kuin oma urheilupäivitys herättää kiinnostusta. Lisäksi kavereiden päivitykset lisäävät ahdistusta. Tämän olen kuullut monta kertaa aiemminkin.

Myönnän jakaneeni näitä päivän reissukuvia pitkiltä pyörä- ja hiihtolenkeiltä. Onpa juoksulenkiltäkin tullut muutama kuva näpäistyä. Mutta. Kun kymmenen vuotta sitten aloin harrastamaan kestävyyslajeja huomasin, että kaikkea ei kannata kaikille jakaa.

Miksi ei?

Sain palautetta töissä ylipitkistä lenkeistä (Kyllä. Esimiehen mielestä pitäisi myös vapaa-ajalla mieluummin harrastaa kirjoittamista tai lukemista kuin liikuntaa), ja myös suoraa palautetta: ”Liikuntasuoritukseni lannistavat enemmän kuin motivoivat, treenaan liian kovilla sykkeillä, väsytän ja tapan itseni tuolla menolla, ei mitään järkeä ja kannattaisiko tehdä mieluummin jotain muuta, lihoisit nyt sinäkin edes vähän kun muutkin lihoo.” Osa on toki huumoria. Mutta oli kuitenkin selvää, että tässä vaiheessa piti tehdä valintoja, missä jaan treenifiiliksiäni ja mitä jaan.

Lopetin treenien jaon Facebookiin ja valitsin Suunton Movescountin some-yhteisön, joka on samanhenkisten aktiiviharrastajien foorumi. Vuonna 2010 -2013 MC oli erinomainen yhteisöominaisuuksiltaan. Sinne oli luontevaa perustaa omia ryhmiä ja keskustelu muiden kanssa oli vaivatonta ja mukavaa. Yhteisö imi pian mukaansa ja pian meillä oli suomalais-brittiläis-australialais-meksikolais -saksalainen huippuhauska ja kannustava yhteisö, jossa ruvettiin sparraamaan toisia eteenpäin. Ryhmässä oli ihan aloittelijoita, kilpapyöräilijöitä ja triathlonisteja kakskymppisestä seitsemänkymppisiin ja kaikkea siltä väliltä.

Ja nyt minunkaan ei tarvinnut enää peitellä omia lenkkejä ja jatkuvan nousujohteisen kehityksen tavoitteita. Kyllä. Kestävyysurheilussa koen, että vain taivas on rajana. Loppu on itsestä kiinni. 🙂

Tätä kesti noin kolme vuotta ja tänä aikana sain valtavasti uusia ystäviä, joista osan kanssa tein yhteisiä työprojekteja ja verkkojutut siirtyivät myös kimppalenkeille reaalimaailmaan. Ei mennyt kauaa, kun olin MC:n TOP 10 seuratuimman ”urheilijan” joukossa. Facebookissa ärsyttäneet treenipäivitykset olivatkin globaalisti inspiraation lähde monelle ja se koettiin vain positiivisena asiana. Olin siis oikealla foorumilla.

Foorumin pitää lisätä yhteisöllistä liimaa

Sittemmin työelämässä tuli kovia haasteita, tein väitöskirjaa ja vaikka silloisesta työyhteisöstä sainkin treeniryhmän kasaan, ei minulla ollut enää aikaa jaella, kommentoida ja kuunnella mitä muut tekevät. Lisäksi silloin (n. 2014) Movescountiin tehtiin isoja uudistuksia, jotka kehittivät palveluja, mutta yhteisöllisyysominaisuudet heikkenivät rajusti. Yhteisöllisyys ei oikein enää toiminut mitenkään. Siellä pitäisi olla mutkatonta olla aktiivinen: kuunnella, keskustella, jakaa, oppia ja kasvattaa mainetta. MC:n aktiiviajoilta minulle kuitenkin jäi yli 500 fania seuraajiksi.

Team Tervahiihto sporttisten ihmisten yhteisö

Vuosien 2015-2018 välillä minun urheiluyhteisö on ollut Team Tervahiihto, jossa olen voinut jakaa, ja josta olen saanut tarvitsemaani tietoa treenaamiseen. Roolini ”pääsomettajana” on kasvattanut Tervahiihdon yhteisöä, ja meidän tiimin kehittämät ”Iloa ja elämyksiä kestävyysliikunnalla ympäri vuoden” on kasvattanut Tervahiihdon ympärille  erilaisten liikkujien ison yhteisön, jossa jaetaan sama intohimo luontoliikuntaan.

Keväällä 2018 oli taas uudistusten aika. Väsyimme tapahtuman järjestämiseen talkoovoimin ja päätimme keskittyä vain tiimiimme ja katsoa mihin se kehittyy. Teksti jatkuu kuvan jälkeen..

Pyörälenkillä Hailuotoon pitää välillä katsoa myös somefoorumit ja vastailla viesteihin. 🙂

Pyöräilijöiden ja kestävyyshirmujen Strava

Hiihtävä maastopyöräilijä, vai oliko se maastopyöräilevä hiihtäjä Kusti Kittilä suositteli minulle keväällä Stravaa. Olin kokeillut Stravaa jo 2014, mutta silloin se ei ollut vielä foorumina mielestäni valmis ja lajeina oli vain pyöräily. Menin siis kesäkuussa wanhoilla tunnareillani sisään katselemaan haamuprofiiliani ja olisiko siellä minulle mitään.

Ensituntumalta siellä oli vain nihkeästi jakavia ja kommentoivia ”äijiä”, ja muutama tuttu nainen. Henkilöhaku- ja ryhmätoimintohaku lajien mukaan oli hankalaa, ja koin, että Stravassa ollaan siilossa odottelemassa, että joku sieltä  löytää. Alussa oli myös ongelmia treenien siirtämisessä foorumille.

No aika pian sinne tipahteli Tervahiihdosta tuttuja kavereita ja avaamaani ryhmään tuli 20 henkilöä. Kustin seinällä yksi kilpahiihtäjä ohjeisti minua, että ala vain hankkimaan KOMeja, niin saat seuraajia. Seurasin häntä, mutta hän ei  seurannut minua. Okei. Olin siis selkeästi noobie ja nobody Stravassa. No naisena KOMien (King of the Mountain) hankinta on vähän vaikeaa, eli aloin katselemaan mistä QOMeja sitten saa. (Queen of the Mountain).

Segmenttijahti ja haasteet

Stravalenkeiltä jää valtavasti reittejä, joihin jokainen voi lisätä segmenttejä. Segmentit ovat pätkiä, joista jää gps-jälki ja aika, ja segmenteillä kilpaillaan kuka ajaa nopeimmin. Pätkät ovat muutamasta kymmenestä metristä kymmeneen kilometriin. (Voi olla pidempiäkin).

Osuin lenkillä aluksi vahingossa segmenteille, joista napsahteli muutama QOM. Huomasin, että tuttu lenkkimaastoni on täynnä segmenttejä, joihin kylläkin on todella vaikeaa osua, jos niitä tarkoituksella yrittää saada. Olin ennen tehnyt tehotreenit vain juosten tai hiihtäen, mutta nyt kokeilin mennä kovempaa myös pyörällä ja sieltähän sitten löysin itseni listan kärkipäästä. Olihan se ihan kiva huomata olevansa myös nopea!

Olin luullut olevani myös arka mäkilaskussa, mutta Syötteen Luontokeskus-Annintupa -segmentti kertoi toista tarinaa. Minulle nasahtikin QOM vauhdikkaasta alamäkihiihdosta. En siis olekaan arkajalka, vaikka niin luulin!

Jokainen on Kingi ja Kuningatar jossain

Pian huomasin myös että Oulu on täynnä segmenttejä, joten segmenttijahti on ikään kuin Hippo-hiihdot. Jokainen voi olla voittaja jossain! 😀  Huomaan, että osa tekee tehotreenejä suunnittelemalla lenkkien teho-osuudet segmenteille. Tämä pakottaa puristamaan itsestään enemmän kuin yksinlenkkeillessä tulisi tehtyä. Seppäsen Jonne valisti minua lisäksi, että osa hankkii Premium-version, jolla pystyy reaaliajassa seuraamaan segmenttiajoa.

Lisäksi kuukausittain voi ottaa itselleen haasteen juosta kympin tai puolikkaan tai vaikka pyöräillä satasen tai keräillä nousumetrejä. Suoritetusta haasteesta saa sitten omalle virtuaaliselle palkintohyllylle merkin.

Nyt kuukauden Strava -jäsenyyden jälkeen minulla on siellä 31 seuraajaa, mutta en voi vielä sanoa, että hirveästi olisi yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys on vastavuoroisuutta, jakamista, kuuntelua, yhteisiä tavoitteita yms. Stravassa ei ainakaan vielä ole persoonia, jotka veisivät yhteisöllisyyttä eteenpäin. Myöskään alusta ei parhaalla mahdollisella tavalla tue yhteisöllisyyttä. Ryhmissä, joihin minä kuulun, ei ole aktiivisia keskusteluja. Stravassa on yksilöitä, jotka omien treenien ohessa jakelevat Kudoksia, mikäli ehtivät. Osalle Strava on vain oma treenipäiväkirja.

Tältä näyttää Team Tervahiihdon tämänhetken treenisyöte. Ja jos olet Stravassa, niin käy liittymässä ryhmäämme! Teksti jatkuu feedin jälkeen.

 

Alla olevassa kuvassa on elementtejä, jotka sitovat ihmisiä yhteen someyhteisöissä.

  • Kuunteleminen ja läsnäolo ovat käytännössä sama kuin aktiivinen päivitysten seuraaminen, peukutus ja kommentointi.
  • Maine rakentuu oman persoonan, palkintojen ja suoritusten varaan. Maine riippuu mitä itsestään jakaa ja minkälaista imagoa itsestään haluaa rakentaa kuvilla ja tarinoilla. Maine riippuu myös siitä miten foorumi itsessään nostaa esiin persoonia. Minkälaisia tyyppejä halutaan nostaa esiin? Kisakireitä urheilijoita vai erilaisia kuntoilijoita eri etnisistä taustoista? Voiko yhteisö antaa joukkoistamiselle vallan? Osa haluaa rakentaa tietynlaista mainetta somefoorumeilla: kisakuski, elämäntapafillaristi, kestävyysguru, rämäpää jne. Tutkitusti ihmiset haluavat rakentaa somessa itsestään ihannekuvaa, ikään kuin haavekuvaa. Tämä kannattaa muistaa, ennen kuin ahdistuu kavereiden kauniista kuvista. Mieluummin kannattaa ajatella: ”Hän haluaa olla tuollainen. Hän haluaa näyttää tuolta. Hän haluaa pystyä tuohon.” Annetaan heille siihen vapaus. Kukin tavallaan ja tyylillään. 🙂
  • Keskusteluissa ihmiset saavat vinkkejä, tietoa (myös väärää tietoa varsinkin terveyteen liittyen!), inspiraatiota ja tsemppiä. Kisoihin tai tapahtumiin valmistautumiseen saa vinkkejä ja tapahtuman jälkipuinnit on mukava hoitaa samalla foorumilla. Kun hiihdin Tervahiihdoissa, niin minulla oli mielessä ryhmäläisen tsemppiviestit ja se että saan jakaa fiilikset sitten heidän kanssaan jälkeenpäin. Kirjaimellisesti sain energiaa ulkomaisilta virtuaalisilta treenikavereilta, vaikka he eivät tiedä hiihdosta yhtään mitään! 🙂
  • Oppimista tapahtuu kun tehdään, kokeillaan, luetaan, käydään testeissä, tapahtumissa ja asiantuntijoiden puheilla. Vertaillaan urheilijoiden kokemuksia ja sitten niistä keskustellaan foorumeilla. Kriittisyys on välttämätöntä, ja on muistettava aina oma yksilöllisyys ja se että mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi itselle. Tämä koskee varsinkin kaikkea terveyteen liittyvää tietoa. Näissä asioissa kannattaa hankkia tieto lääkäreiltä ja koulutetuilta liikuntafysiologeilta mieluummin kuin keskustelupalstoilta. Vaikkakin myös toisten kokemuksista voi oppia.
  • Suhteet: minä olen tutustunut kiinnostaviin ihmisiin, joiden kanssa olen tehnyt myös ammatillista yhteistyötä, saanut uusia treenikavereita, saanut vinkkejä huipuista bändeistä (espanjalainen Carlos tutustutti Explosions in the Sky bändiin)ym. , saanut ruoanlaitto ja matkailuvinkkejä, vinkkejä perheen ja treenien yhdistämiseen, pyörien ja suksien valintaan neuvoja, aktiiviliikkujaäitien ja -isien vertaistukea ja tsemppiä. Enpä olisi pääsyt ikimuistoisille mtb -turneille Kuusamoon ja Hossaan ilman virtuaalisia ystäviäni, jotka ovat nyt myös f2f ystäviä.

Päivin TOP5 vinkit urheilusomeen:

  1. Menkää oikeille foorumeille jakamaan liikkumisen iloa.
  2. Tutustukaa rohkeasti uusiin ihmisiin. Jos joku seuraa sinua, niin seuraa takaisin. Se ei ole sinulta pois. Vastavuoroisuus luo yhteisöllisyyttä. 
  3. Jakakaa sen verran tietoa mitä jakaisitte vaikka torikahvilla ventovieraille.
  4. Suhtautukaa ”varmaan tietoon” kriittisesti, varsinkin kun on omasta terveydestä kyse.
  5. Pitäkää oma linja. Eli olkaa ylpeitä omasta tavastanne liikkua ja tehdä, löydätte kyllä sitten oman porukkanne. Kannusta ja tsemppaa muita. Sitten somessa on kivaa ja se on sinulle energian lähde.

Kirjoittaja

Päivi Lohikoski, Directora Oy

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *