Hanna-Maaria Matkalla Tervahiihtoon

Tuo blogin otsikko saa minussa vieläkin hämmennystä aikaan, mutta positiivisesti! Olen ihan tosissani ja innoissani matkalla Tervahiihtoon, mutta menneisyyteni huomioon ottaen en ole ihan tottunut vielä uuteen elämääni. Mikään ei kuvaile paremmin tämän hetken tilannettani kuin Matkalla Tervahiihtoon!

Olen 43 -vuotias nainen, asun ihanassa maalaiskylässä Yli-Olhavassa perheeni kanssa, johon kuuluu avomieheni Jarmo, kaksi koiraa ja kissa. Minulla on myös poika, joka on jo omassa elämässä. Poikani on antanut minulle maailman parhaan tittelin, olen nimittäin ihanan 1 -vuotiaan tyttölapsen mummo!

Mistä kaikki alkoi?

Mennäänpä ajassa taakse päin. Palataan vuoteen 2010 jolloin menetin yhtäkkisesti aviomieheni kahdenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen. Mieheni oli kuollessaan vain 37-vuotias. Aloitin tuolloin elämäni vaikeimman matkan. Luulin ensin, että elämäni oli tässä ja en selviä siitä enää eteen päin, mutta toisin kävi. Nyt elän ja kuljen kauniit muistot taskuissani. Olen kirjoittanut kirjan tästä menetyksen jälkeisestä ajasta, ajatellen muita saman kokeneita.

Kirjan nimi on Pieni pala taivasta. Ajattelin kirjaa kirjoittaessani, että jos kirjani puhuttelee yhtäkään ihmistä tai antaa hänelle voimaa siihen, että elämässä voi selvitä vaikeistakin asioista ja mennä eteen päin, tällöin kirjan kirjoittaminen kannatti. Kirjani nousikin todella suureen suosioon. Kirja on antanut palautteen ihmisille enemmän kuin uskalsin siltä odottaakaan.

SuomiLOVEssa kokemukset auki

Hyvin tarinaani ja koettelemuksia avaa SuomiLOVE-sarjan jakso, jossa olin 2016 rakkaan poikani kanssa. Se toi elämääni hyviä asioita, vaikka se käsitteli rankkoja kokemuksia. TV-esiintymiseni saivat jatkoa, kun olin mukana Tähän aikaan ensi -ohjelmassa, joka seurasi näitä kirjoitusprojektejani.

Suruaikana laihduin ensin 15 kiloa ja myöhemmin elämäni mentyä eteenpäin, nämä menetetyt kilot tulivat korkojen kanssa takaisin niin, että painoni oli lopulta huikeat 96 kiloa, tuolloin elettiin vuotta 2016. Olen aikaisemmin, ennen mieheni kuolemaa ollut liikunnallinen ja rakastin liikkumista. Menetyksen jälkeen voisi sanoa, että liikunta jäi minulta kokonaan pois. Yritin toki monesti palata vanhaan elämääni ja ottaa liikunnan mukaan elämääni, mutta en onnistunut. Yrityskertoja oli kymmeniä, aloitin aina liikkumisen, mutta nämä liikkumisyritykset loppuivat aina nopeasti.

Olin tässä asiassa kuin laiva aavalla merellä ilman kapteenia. En löytänyt oikeanlaista tapaa, eikä minulla jostakin syystä ollut voimia jatkaa liikkumistani. Voin tuolloin todella pahoin ja jaksamiseni painon nousun ja huonon kunnon myötä oli äärirajoilla.

Suomi100 muutti suunnan

2017 kesällä kaikki onneksi muuttui. Tapasin Suomi 100 juoksijat, jotka olivat menossa juoksemaan Suomen juhlavuoden kunniaksi koko heinäkuun ajaksi maratonin, joka ikinen päivä Nuorgamista- Helsinkiin. Hetken mielijohteesta ja tietenkin sisälläni piilevästä muutoshalusta johtuen lupasin juoksijoille, että jos he tulevat maaliin Helsingin senaatintorille niin minä juoksen vuoden päästä maratonin. Minä 96 -kiloinen huonokuntoinen sohvaperuna! Niinhän siinä sitten kävi, että juoksijat tekivät oman suorituksensa onnistuneesti ja oli minun aika ruveta lunastamaan omaa lupaustani.

Nyt jälkeen päin voin todeta, että tein tuolloin elämäni parhaimman lupauksen. Minä viimein muutin ruokavalioni järkeväksi ja terveelliseksi, rupesin myös liikkumaan säännöllisesti. Minulla oli onnea matkassa, sillä iso joukko liikunnan ammattilaisia halusi olla tukemassa matkaani ja he valmensivat, neuvoivat ja auttoivat minua kohti suurta tavoitettani. Kiitos vielä heille, sillä minä onnistuin. Juoksin 18.8.2018 Paavo Nurmi maratonin tilastokelpoisesti maaliin! Oi sitä onnen tunnetta ja ilon kyynelten määrää kun ylitin fanfaarien soidessa maaliviivan, en unohda ikinä tuota hetkeä, se oli niin hieno!

”Tästä elämäntapamuutosmatkastani syntyi juuri julkaistu kirja Pieni pala minua, elämäntapamuutos 365 päivässä.”

Matkalla Tervahiihtoon

Nyt olen innoissani uudesta Tervahiihto -haasteestani ja siitä, että elämäntapamuutokseni on muuttunut pysyväksi elämäntavaksi. Olen ottanut uudeksi haasteekseni hiihtää Tervahiihdossa 80km perinteisellä tyylillä. Aluksi hirvitti tämänkin lupauksen kohdalla, että mitä olin taas mennyt lupaamaan, mutta nyt ajatukseen totuttuani olen haasteesta onnellinen.

Yllätin monesti itseni jo maratonprojektiniaika lukemasta hiihtoon liittyviä blogeja ja muita kirjoituksia. Jokin hiihdossa kiehtoi minua. Olen viimeksi ollut suksien päällä 10 vuotta sitten. Silloinkin kävin vain ikivanhoilla suksillani ilman mitään voitelua lasuamassa jäällä, pääasiallinen tarkoitukseni oli nauttia kevätauringosta. Siihen 20 vuotta vanhat sukseni antoivat jäällä mahdollisuuden.

Oikein olen hiihtänyt viimeksi yli 15 vuotta sitten. Lapsuudessa hiihdin paljonkin, jopa joitakin kilpailuja tuli käytyä Haukiputaalla Virpiniemessä, mutta missään valmennuksessa tai hiihto-opetuksessa en ole aikaisemmin ollut. Lapsena perheemme vietti myös paljon viikonloppuja suksien päällä retkeillen.

Mediterapian Hannun valmennuksessa kohti Tervahiihtoa

Nyt minä olen mukana Mediterapian hiihtokoulussa ja oikeasti Matkalla Tervahiihtoon, Hannu Kaikkosen valmennuksen ja hiihtotekniikan opetuksen turvin. Tämä hiihtokoulussa olo on todella jännää ja nautin jokaisesta tapaamisestamme ja treeneistä. Nyt minulla alkaa olemaan suksivarustuskin kasassa ja seuraavalla hiihtokoulukerralla minä kapuan todella pitkän tauon jälkeen suksille. Hiihtotekniikan oppiminen on tärkeää ja sillä mennään varmasti jo pitkälle, kiitos myös pohjakuntoni ja maratonprojektini. Töitä pitää tehdä, mutta minä olen valmis! Tervahiihto 80km perinteisellä täältä minä tulen!

Www.hannamaaria.fi

Facebook:

Hanna Maarian elämäntapamuutos

Terveisin:

Hanna Maaria
http://www.hannamaaria.fi/

Hanna Maaria Ikonen
oijärventie 1220

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *