Hanna Maaria Matkalla Tervahiihtoon

Hiihdon tulo elämääni on kyllä ollut yksi mukavimmista asioista. Nautin tästä uudesta urheilullisesta minästäni sekä sen myötä uudesta tavoitteestani hiihtää Tervahiihdossa perinteisellä tyylillä 80 km. Samaan hengenvetoon on kuitenkin pakko myöntää, että välillä hirvittääkin tämä lupaukseni. Varsinkin silloin, kun keli on huono ja on tuntunut, että suksi ei kulje metriäkään, vaikka pohjaan laittaisi 10 kerrosta vahaa. Sitten on ollut hetkiä, kun hiihto on kulkenut, ja nämä pelonsekaiset tuntemukset ovat unohtuneet. Tavoitematkani on kuitenkin pitkä ja sen eteen pitää tehdä kovasti töitä. En ole ajatellutkaan, että tämä tulisi olemaan helppoa ja haasteetonta.

Liikkumiseen oikeaa rytmiä hakemassa

Elämäni on nyt hakenut uutta rytmiä maratontavoitteeni jälkeen. Tarkoitan tällä sitä, että treenini ovat taas ohjelmoituja ja minulla on tarkkaan tiedossa, mitä teen milloinkin. Tiedän, onko vuorossa peruskestävyyttä kehittävä hiihtolenkki vai annanko keholleni ja elimistölleni herätyksiä, onko treenissä nyt tällä kertaa nopeampaa tempoa ja vaihteluja.

Kuntosali kuuluu myös tiiviisti elämääni. Olenkin huomannut, että se on ollut tervetullut asia, sillä yläkroppani tarvitsee vahvistusta. Maratonia varten treenatessani minulla oli jalat kovassa käytössä ja kädet jäivät vähemmälle. Nyt olen saamassa rytmistä kiinni ja se on vain positiivinen asia. Näin haluan elää elämääni ja nauttia liikkumisesta, joka haastaa koko kehon.

Liikuntakin kaipaa joskus tavoitteita

Energiatasoni ovat nyt ihan eri korkeudella ja jaksaminen on ihan eri luokkaa kuin liikkumattomana Hannana. Pitää vain muistaa, että elämäntapamuutos vaatii sitkeyttä ja aikaa. Mikään ei tapahdu hetkessä ja uuteen elämään pitää totutella. Minulla meni monta kuukautta, että lenkkeilystä tuli elämäntapa.

Juuri tällaiset maratonin tai Tervahiihdon kaltaiset tapahtumat kannattaa ottaa porkkanoiksi liikunnan aloittamisessa. Kun on jokin juttu, mitä kohti mennä, antaa se enemmän motivaatiota. Lopuksi tavoitteen saavuttaminen palkitsee.

Omalla tahdilla koko elämä

Näitä projekteja ei tarvitse tehdä verenmaku suussa ja pakkopullana. Pysyvästi elämäntavan muuttaminen ja liikunnan aloittaminen pitää tehdä jokaisen omalla tavallaan. Minä olen ottanut Tervahiihdossa tavoitteekseni tulla kunnialla maaliin, omaan tahtiini ja nauttien matkasta. Jos joku teistä tämän blogin lukijoista miettii Tervahiihtoon lähtemistä ja tuntee, että rohkeutta ja uskallusta ei ole tarpeeksi yksin lähteä hiihtämään, niin minä otan mielelläni seuraksi jonkun teistä, nauttimaan hiihdosta, seurasta sekä matkaamaan yhdessä.

Ulkopuolinen apu on hyväksi – hiihtotekniikka kuntoon

Olen onnekas, että olen löytänyt elämääni Hannu Kaikkosen Mediterapiasta. Hän sai minut ymmärtämään, että hiihto on tekniikkalaji. Kun aloitin, en ollut harrastanut hiihtoa vuosikausiin ja hiihtotekniikasta minulla ei ole ollut hajuakaan.

Annoin Hannulle näytteen hiihtämisestä. Ensimmäinen asia, mitä kohdallani korjattiin, oli sauvojen käyttö. Löin sauvalla aivan liian kauas eteen ja näin työntövoima jäi puolitiehen ja samalla kuormitti minua liikaa. Kun siirsin sauvalla työntämisen lähemmäksi itseäni, huomasin sen itsekin.

Oli ihana tunne oppia jotain uutta! Hannun kanssa jatkan tekniikan opettelua ja uskon, että hiihto-Hanna saadaan esiin. Olen innokas kuin ekaluokkalainen, koska tämä on mukavaa ja jännää, samalla myös hieman pelottavaa.

Hiihto on laji, joka ei katso ikää eikä sen aloittaminen ole koskaan liian myöhäistä. Hiihtokoulussa on ollut mukava huomata, kuinka me mahdumme samalle ladulle. Kehittyneemmät menevät keulilla, osa keskellä ja letkan peräänkin riittää hiihtäjiä. Haluan kehittyä ja mennä hiihdossa eteenpäin.

Hiihtoa voi harrastaa missä vain

Hiihtoharrastus antaa ihania retkeilyelämyksiä. Otan välillä sukset autoon ja ajelen katsomaan erilaisia hiihtopaikkoja. Olen käynyt hiihtämässä lapsuuteni maisemissa Virpiniemessä, Kiimingin Kimmokkeella ja tietenkin olen testannut kotipitäjäni Iin eri latuvaihtoehdot.

Suunnittelen päiväni aina etukäteen ja niihin liittyvät hiihtolenkit. Sukset on niin helppo ottaa mukaan ja yhdistää reissuja ja töitä niin, että hiihtolenkki tulee niiden yhteydessä tehtyä. Yksi päivä lapsuudenmaisemissa hiihtäessäni mietin, kuinka ladut ja niiden pituudet ovat lyhentyneet. Ennen Haukiputaalta Virpiniemeen tehtiin päivän retkiä äidin ja isän kanssa hiihtäen, nyt pyyhkäisen tuon mutkan iltalenkillä.

Kokeilkaa vain rohkeasti suksien päälle nousua, vaikka muistot lapsuudesta ja kouluajoilta olisivat kuinka huonoja. Minäkin ajattelin ennen tätä projektiani, että hiihto ei ole minun juttu, mutta erehdyin ja pahasti erehdyinkin. Onko ihanampaa tunnetta kuin antaa suksien lipua pitkin latua läpi metsän, kun samalla saa nauttia luonnosta ja sen talvisesta kauneudesta. Teille, jotka vasta haaveilette elämäntapamuutoksesta ja liikunnan pariin siirtymistä, voin sydämestäni sanoa, että se kyllä kannattaa!

Treeni maistuu ja eteenpäin mennään. Tervahiihto 80 km, täältä tullaan!

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *